Lukijat

Gadgetissa oli virhe

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Pardon my French

Jaakko teki oharit. Alkoi helle. Kirjasto on hiljainen, kuin katakombi, mutta vähemmän viileä. Amerikkalainen tutkija kävi tsekkaamassa tilat ja tietokoneet huomista esitelmäänsä varten, tarjosin hänelle kahvia ja täytekeksejä. Amerikassa ei harrasteta täytekeksejä, hän sanoi, santsasi, ja kehui englantiani.

Ihanaa, että on kahviseuraa ja että englantiani kehutaan.

Jotenkin keskustelun lomassa ajauduimme sukututkimuksesta entropian käsitteeseen. Sellaiset kahvipöytäkeskustelut ovat hyviä.

Talokuumeilen. Meille on puolivakavissaan tarjottu hurmaavaa, mustavalkoista kissaa, jolla on miehen nimi, mutta joka on narttu. Narttu siinäkin mielessä, että ellei sapuska ole Hänen arvolleen sopivaa, hän kostaa perheen taaperolle.

Sillä on kuulemma liipasinkynsi taaperon naamalla. Jos halpisruoka ei vaihdu yksittäispakattuihin bitar i gele -pusseihin, täältä pesee. Sokaisen jälkikasvunne! HAHAHAHAHAAA! Sellaisia ovat kissat.

Rakastan kissoja.

Jos saamme osan lainasta maksettua, ja jos Ukkonen tulee meidän luoksemme tyhmä-Hämeestä ja jos saamme asunnon vuokralle, ja jos minä saan täältä pienen talon, otan heti kissan, vaikka se olisi kuinka sika ja psykopaatti, ja aivan ehdottomasti haluan kasvimaan sekä kanoja. Ja oman kantarellimetsän, jonka miinoitan.

Jos jos. Jos.

Jos.

Siihen asti pitää vaan rullata elämää eteenpäin.

Tein muuten sellaisen peliliikkeen, että annoin hetken mielijohteesta pois valkoisen muuramen rulokaapin ja otin tilalle ruman, pienen nahkasohvan. Arvatkaa mitä? Rakastan rumaa pientä nahkasohvaani enemmäin, kuin kaunista, valkoista rulokaappiani koskaan.

Sain jonkinlaisen sisustuskohtauksen. Asetin sohvan taakse sohvan toffeenruskeaa sävymaailmaa toistavan Australian eläimet -aiheisen koulutaulun. Tiedättekö, ihmisellä on oikeus omaan pieneen nahkasohvaan maailmassa! Eikä mikään hyvän maun vaatimus saa häntä estää sellasita hankkimasta.

Sohva on muuten keinonahkaa ja sitäkin on kissat repineet. HAHAHAHAAHAA! Ei enää kahvia tänään. 


4 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Tyhmä-Häme, ehdottomasti viljelemisen arvoinen käsite!

Jenni Kyllönen-Peltoniemi kirjoitti...

Tyhmä-Häme kiteyttää tunteeni Hämettä kohtaan. Vaikka onhan meillä siellä vielä asunto.

Jenni Kyllönen-Peltoniemi kirjoitti...

Tyhmä ei tarkoita sitä, etteikö Häme voi välillä olla ihan hellyttävä, vähän niin kuin Savon pikkuserkku, jolla ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

Anonyymi kirjoitti...

Häme on samaa paskaa kuin Pohjanmaat ja Savot, mutta Pirkanmaasta pidän ja laitoinkin äsken toisen käteni niin, että muut sormet olivat nyrkissä mutta peukalo törrötti pystyssä kannustamassa Oharia ja kumpikin suupieli kaartui kohti samanpuoleisen silmän ulkokulmaa.

Mitä nyt käsillä olevaan blogiin tulee, niin löysin sen äsken ensimmäistä kertaa ja olen jo huumassa: syöty nahkasohva on hankintalistallani, ja kun otan kissan, se saa jatkaa projektia.

Lukija pääkaupunkiseudulta